Puhutaan säästä
Talvi oli lämmin ja märkä, kesä on ollut sateinen ja kylmä. Tätä kirjoittaessani eletään heinäkuun alkua. Lämpötila ei ole juuri kahtakymmentä ylittänyt. Yyterin hiekkaranta ammottaa tyhjänä ja mökkirannan uimavesi on hädin tuskin jäistä vapautunut. Samaan aikaan Etelä- ja Keski-Eurooppaa vaivaavat hengenvaaralliset hirmuhelteet.
Matkustaessani olen huomannut, että pohjoismaalaiset puhuvat paljon enemmän säästä kuin eteläisemmät ihmiset. Saattaa olla, että se on vain meidän versiomme small talkista, mutta itse uskon, että puhumme keskenämme lämpötiloista, sademääristä ja lumesta, koska keli vaikuttaa niin suuresti arkeemme, elämäämme ja hyvinvointiimme. Kun Etelä-Euroopassa voi kulkea läpi vuoden lyhyissä housuissa ja aurinkolasit kasvoilla, pohjolassa pitää osata pukeutua oikein. Täällä Euroopan perukoilla joudumme aina ensin varmistamaan sääennusteesta ja sitten vielä ikkunasta ja lämpömittarista, kannattaako tehdä asioita ulkona. Suomessa kaikki asiat tehdäänkin säävarauksella. Talven pimeydessä saattaa mennä kuukausia, ettei aurinko näyttäydy kertaakaan. Lyödään klapeja takkaan ja kolataan lunta kasoiksi portinpieleen. Postilaatikolle liukastellaan otsalampun valossa. Silloin kaivataan valoa, kevyitä vaatteita, terassikahveja ja uloslähtemisen vaivattomuutta.
Uusi ilmiö on, että etelästä virtaa turisteja Suomeen nauttimaan viileästä ilmasta. Samaan aikaan me pohjoismaalaiset ihmiset tarvitsemme kesän lämpöä ja aurinkoa ladataksemme virtapankkimme syksyn ja talven varalle. Mutta kuten tämäkin kesä on osoittanut, säästä ei koskaan tiedä ennalta. Voi tulla pitkä kuuma kesä, tai sitten helteet jäävät piippuun. Me suomalaiset tiedämme, että yksikin aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä on kultaakin kalliimpi, sillä se saattaa jäädä vuoden ainoaksi. Mutta ei heitetä vielä kirvestä kaivoon. Mambaa lainaten: Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä. Luotetaan siihen, että näin käy ja nautitaan loppukesän kuumista illoista.
