Pet­ra Sö­der

Mar­jat­ta ja Han­nu Lam­mi­sen ko­ti­pi­hal­la Nak­ki­lan Pys­sy­kan­kaal­la ko­ho­aa upea 50-vuo­ti­as puu­tar­ha sa­toi­ne eri la­jik­kei­neen. La­jik­kei­den mää­räs­sä Mar­jat­ta on men­nyt jo ajat sit­ten se­kai­sin.

– Pel­käs­tään kuun­lil­jo­ja on yli kol­me­kym­men­tä eri la­ji­ket­ta. Myös pi­o­ne­ja, an­ger­vo­ja ja daa­li­oi­ta löy­tyy kym­me­niä eri­lai­sia, Mar­jat­ta las­kes­ke­lee.

Pys­sy­kan­kaal­le Lam­mi­set muut­ti­vat vuon­na 1973, jol­loin piha oli vie­lä ti­he­ää män­ty­met­sää. Nyt pi­hal­la ko­ho­aa kym­me­niä kuk­ka­penk­ke­jä, jot­ka kier­tä­vät ym­pä­ri tont­tia. Jopa met­sään on teh­ty oma pie­ni luon­to­pol­kun­sa.

– Kuk­ka­pen­kit ovat ra­ken­tu­neet tän­ne pik­ku­hil­jaa. Kun mi­nul­le tu­lee jo­kin uu­si idea, to­teu­tam­me sen yh­des­sä. Han­nu te­kee poh­ja­työt ja minä kes­ki­tyn is­tu­tuk­siin, Mar­jat­ta ker­too.

Seinustalla kasvien kasvu on pidemmällä lämmön vuoksi.

Täl­lä het­kel­lä Mar­jat­ta on tyy­ty­väi­nen sekä kuk­ka­penk­kien et­tä kas­vien mää­rään. Nyt hän kes­kit­tyy puu­tar­han yl­lä­pi­tä­mi­seen ja har­ven­taa mie­lel­lään puu­tar­haa an­ta­en pis­tok­kai­ta tu­tuil­le vie­tä­vik­si. Jos hän mie­lii jo­tain uut­ta la­ji­ket­ta puu­tar­haan­sa, on hä­nen mat­kus­tet­ta­va Tur­kuun saak­ka.

– Kun minä ja tyt­tä­re­ni teem­me reis­sun Tu­run puu­tar­ha­myy­mä­lään, on se vaa­ral­lis­ta. Meil­lä on läh­ties­säm­me usein kär­ryt täyn­nä kas­ve­ja, Mar­jat­ta nau­rah­taa.

Puu­tar­han­hoi­don Mar­jat­ta on op­pi­nut yrit­tä­mi­sen ja ereh­ty­mi­sen kaut­ta. Kaik­ki kas­vit ei­vät viih­dy tie­tyis­sä pai­kois­sa ja osaa pi­tää har­ven­taa sään­nöl­li­ses­ti, et­tä ne kuk­ki­vat.

– Te­ke­mäl­lä ja kan­ta­pään kaut­ta op­pii. Täy­tyy vain roh­ke­as­ti ko­keil­la, mikä toi­mii mis­sä­kin, hän kan­nus­taa.

Vanhan kannon päälle rakennettu puumaja tuo leikkisää ilmettä.

Puu­tar­haan Mar­jat­ta ha­kee il­met­tä lei­kit­te­le­mäl­lä eri­ko­koi­sil­la ja eri­vä­ri­sil­lä kas­veil­la. Jouk­koon mah­tuu myös kan­toon ra­ken­net­tu mi­ni­puu­ma­ja sekä puu­tar­ha­kaa­ri, jos­sa köyn­nök­set kie­mur­te­le­vat.

– Puu­tar­has­sa voi lei­ki­tel­lä eri­lai­sil­la vä­reil­lä ja leh­tien muo­doil­la. Myös eri­kor­kui­set kas­vit an­ta­vat puu­tar­hal­le elä­vyyt­tä, hän vink­kaa.

Ke­vääl­lä Mar­jat­ta an­taa kas­vien kas­vaa rau­has­sa sa­mal­la tark­kail­len, mitä kas­vaa min­ne­kin ja on­ko rou­ta vie­nyt jon­kun kas­vin mu­ka­naan.

– Al­ku­syk­sy on par­hain­ta puu­tar­han­hoi­to­ai­kaa kas­vien har­ven­nuk­seen tai siir­toon, kun maa on kos­te­aa, hän sa­noo.

Ke­sä­kuk­kia Pys­sy­kan­kaal­le ei ole vie­lä is­tu­tet­tu, sil­lä yöt ovat vie­lä sen ver­ran vii­lei­tä.

– En jak­sa kul­jet­taa kuk­kia edes ta­kai­sin si­säl­le ja ulos. Van­ha kan­sa sa­noo, et­tä ke­sä­kuun puo­les­sa vä­lis­sä on tur­val­lis­ta is­tut­taa ke­sä­ku­kat ulos, hän ker­too.

Rik­ka­ruo­ho­jen kit­ke­mi­seen­kin Mar­ja­tal­la on hyvä vink­ki.

– Kun kuk­ka­pen­kit ovat tar­peek­si täyn­nä, ei rik­ka­ruo­hoil­le jää ti­laa.

Kauneimmillaan kukat ovat kuin kukkameriä. Kuva viime kesältä.

Marjatta Lamminen

Lam­mis­ten puu­tar­ha oli mu­ka­na avoi­mis­sa puu­tar­hois­sa vuon­na 2022. Puu­tar­haa kävi ihas­te­le­mas­sa päi­vän ai­ka pa­ri­sa­taa ih­mis­tä.

– Se oli hie­no ta­pah­tu­ma, mut­ta oli sii­nä ai­ka­moi­nen urak­ka. Olen niin pik­ku­tark­ka, et­tä tois­ta ker­taa en jak­sa läh­teä mu­kaan, hän poh­tii.

Lam­mi­set toi­vot­ta­vat sil­ti kaik­ki ha­luk­kaat ter­ve­tul­leik­si ihai­le­maan puu­tar­han kuk­ka- ja la­ji­ke­lois­toa.

– Meil­lä voi poi­ke­ta, jos vain ko­to­na ol­laan. Kau­neim­mil­laan puu­tar­ha on hei­nä-elo­kuun vaih­tees­sa, kun suu­rin osa ku­kis­ta on puh­jen­nut kuk­kaan, Mar­jat­ta ker­too.

Puutarhan erikoisuuksiin kuuluvat myös erilaiset vuokot.