Tui­ja Saa­ri­nen

Rau­man Tii­li­vuo­rel­la puo­li­son­sa kans­sa asu­va Sirk­ka Tal­vi­mo on ra­ken­ta­nut puu­tar­haan­sa kol­me­kym­men­tä vuot­ta. Tänä ke­vää­nä ke­vät­työt al­koi­vat har­vi­nai­sen var­hain, pari viik­koa nor­maa­lia ai­kai­sem­min.

– Tal­vi oli sen ver­ran leu­to, et­tä rou­taa ei juu­ri­kaan ol­lut. Tänä vuon­na aloi­tin ke­vät­työt en­nä­ty­sai­kai­sin, huh­ti­kuun lo­pul­la.

Läm­min ke­vät he­rät­ti ai­kai­sin myös rik­ka­ruo­hot, joi­den kit­ke­mi­nen on ol­lut iso urak­ka. Lan­noi­tuk­set on jo puu­tar­has­sa teh­ty, sa­moin kuin pui­den ja pen­sai­den leik­kauk­set.

– Olen myös teh­nyt var­sin­kin ruu­suil­le li­sää kuk­ka­mai­ta. Ruu­sut, eten­kin tuok­su­vat, ovat yk­si suo­sik­ki­ni.

Tont­ti on kool­taan 2 700 ne­li­ö­tä, jos­ta osa on met­sää. Puu­tar­han osuus on noin 2 000 ne­li­ö­tä.

– Tämä on yh­del­le ih­mi­sel­le iso alue hoi­taa. Ei tah­do mil­lään eh­tiä kit­ke­mään rik­ka­ruo­ho­ja ajois­sa pois. Ai­na on uu­sia pro­jek­te­ja.

Raumalainen Sirkka Talvimo on rakentanut puutarhaansa 30 vuotta. Puutarhasta löytyy muun muassa kevätkukkijoiden penkki.

Vii­mei­sin pro­jek­ti on pi­o­ni­penk­ki.

– Lii­tyin vii­me syk­sy­nä Suo­men Pi­o­ni­seu­ran jä­se­nek­si ja ti­la­sin siel­tä ison lä­jän juu­ra­koi­ta. Jou­duin te­ke­mään pi­o­ni­maan viet­tä­väl­le kal­li­ol­le, jon­ne pen­sa­sai­ta oli pa­has­ti pääs­syt le­vi­ä­mään. Vie­mä­ri­töis­sä ol­lut kai­vu­ri kai­voi kal­li­ol­ta pen­sa­sai­dan juu­ri­neen pois ja sa­mal­la esiin tuli iso­ja ki­viä. Siir­sin ne yk­si ker­ral­laan pois kan­kea apu­na käyt­tä­en ja tein niis­tä reu­nat pi­o­ni­penk­kiin. Sit­ten vie­lä puo­li met­riä mul­taa pääl­le. Juu­ra­kot tu­li­vat vas­ta mar­ras­kuus­sa, ja jän­ni­tin, mah­ta­vat­ko ne tal­ven ai­ka­na kuol­la. Hy­vin ne näyt­tä­vät kui­ten­kin läh­te­neen kas­vuun.

Vaaleanpunainen valkovuokko tuo väriä keväiseen pihaan.

Tal­vi­mo elää ak­tii­vis­ta elä­mää, mut­ta ha­keu­tuu ai­na ti­lai­suu­den tul­len puu­tar­haan­sa.

– Ai­na en vält­tä­mät­tä kui­ten­kaan tee mi­tään, vaan kier­te­len ja kat­se­len. Vä­lil­lä on hyvä py­säh­tyä naut­ti­maan työn­sä tu­lok­sis­ta.

Hän luon­neh­tii puu­tar­haan­sa run­saak­si ja mo­ni­muo­toi­sek­si.

-– Puu­tar­ha­ni on niin sa­no­tus­ti pö­lyt­tä­jäys­tä­väl­li­nen ja run­sas, ”Cot­ta­ge gar­den” -tyyp­pi­nen puu­tar­ha. Ruu­su­jen, kär­hö­jen ja pe­ren­no­jen li­säk­si tääl­lä on run­saas­ti luon­non­kuk­kia ku­ten muun mu­as­sa kel­lo­kuk­kia, päi­vän­kak­ka­roi­ta ja nei­don­kie­liä. Puu­tar­has­ta löy­tyy myös pie­ni la­ho­puu­o­sio.

Siperiankärhö kiipeilee puun rungolla.

Alun al­ka­en puu­tar­haan piti tul­la vain kuk­ka­niit­ty.

– Kuk­ka­niit­ty oli haa­vee­ni, mut­ta sit­ten huo­ma­sin, et­tä se rän­sis­tyi lop­pu­ke­säs­tä. Ha­lu­sin koko ke­säk­si sil­mä­ni­loa.

Kuk­ka­niit­tyyn liit­tyy haus­ka ta­ri­na, vaik­ka haus­kuus oli ta­pah­tu­ma­het­kel­lä kau­ka­na.

– Meil­lä ra­ken­net­tiin vi­her­huo­net­ta ja olim­me sen ajan mat­koil­la. Vi­her­huo­neen ta­kia jou­dut­tiin yl­lät­tä­en kai­va­maan sa­la­o­ja, ja työ­mie­het oli­vat kai­va­neet sen kuk­ka­niit­ty­ni läpi! Oli­vat il­mei­ses­ti kat­so­neet, et­tä sii­nä on jou­to­maa­ta. Sil­loin olin niin har­mis­sa­ni, et­tä pol­jin mel­kein jal­kaa­ni.

Vesiaiheen kivetyksellä kukoistaa lamohietakirsikka.

Ko­ke­nut ko­ti­puu­tar­hu­ri on op­pi­nut vuo­sien var­rel­la ot­ta­maan ren­nos­ti.

– Jo­kai­sen rik­ka­ruo­hon pe­rään ei tar­vit­se ol­la. Ja moni stres­saa tur­haan sitä, et­tei us­kal­la pääs­tää ke­tään puu­tar­haan­sa, jos on joku pro­jek­ti kes­ken. Ei se niin kau­he­aa ole, jos kaik­ki pai­kat ei­vät ole kun­nos­sa.