Kesäkoti siirtolapuutarhassa – porilaiset Sirpa ja Alpo Kaanaa viihtyvät pikkuisessa mökissään keväästä niin pitkälle syksyyn kuin tarkenee
Maarit Kautto
Vuonna 2019 Sirpa ja Alpo Kaanaa myivät omakotitalonsa ja muuttivat kerrostaloon. Aluksi he olivat mielissään, kun enää ei tarvinnut stressata pihatöistä ja kaikenlaisista omakotitalon kunnossapitoon liittyvistä puuhista.
– Luulimme, että Kirjurinluodon puisto ja siellä ulkoilu riittää meille, mutta ei se riittänyt, Alpo nauraa.
Niinpä pariskunta päätyi vuonna 2021 ostamaan siirtolapuutarhamökin Luodon Siirtolapuutarhasta, Porin Hevosluodosta. He viettävät mökillään nyt viidettä kesää.
Sirpan ja Alpon tarina on tyypillinen siirtolapuutarhamökin hankkijoille. Ensin myydään omakotitalo, mutta sitten huomataan, että pelkkä kerrostaloasuminen ei riitäkään ja kaivataan jotain mielekästä tekemistä.
– Omakotitalossa ruohonleikkuu ja pihatyöt muuttuvat vuosien saatossa sellaiseksi pakkopullaksi. Ne on pakko hoitaa jossain välissä jo pelkästään siksi, että naapurit eivät pääsisi arvostelemaan huonosta pihanhoidosta. Kun luovuimme omasta pihasta ja pihatöistä, huomasimme pian, että puutarhanhoito on sittenkin yksi parhaista harrastuksista, mitä ihmisellä voi olla, Sirpa ja Alpo hymyilevät.
Nyt pariskunta hoitaa pikkuista siirtolapuutarhapihaansa rakkaudella esteettisyydestä ja yhteisöllisyydestä nauttien. Kaksi vuotta sitten Kaanaiden piha palkittiin Vuoden pihana.
– Kahta samanlaista siirtolapuutarhaa ja mökkiä ei löydy. Omaa puutarhaa saa hoitaa niin paljon tai vähän kuin hyvältä tuntuu. Ja kun omassa pihassa työt loppuvat, riittää aina yhteisten alueiden hoitoa ja talkoita.
Luodon Siirtolapuutarhassa Kaanaita viehättää myös kaupungin läheisyys. Ikääntyessä on tärkeää sekin, että terveyspalvelut ovat lähellä.
Ostettuaan mökin Kaanaat aloittivat melko mittavan remontin, jossa hiukan painunutta rakennusta oikaistiin, purettiin sauna pois sisätiloista ja siirrettiin keittiötä niin, että saatiin erillinen makuuhuone ja sisävessa, jonne asennettiin sähköllä toimiva polttava wc-pytty.
– Rakensimme myös uuden ulkovaraston, jonka yhteydessä on sauna. Mökin eteen tehtiin pikkuinen terassi ja uudet portaat. Mökki myös maalattiin ulkoa ja katto uusittiin. Sisätiloista uusittiin kaikki pinnat, Alpo kertoo.
Puutarhassa Kaanaat ovat panostaneet helppohoitoisuuteen:
– Säilytimme lähes kaikki entisen omistajan istuttamat kasvit ja vanhat, perinteiset perennat. Halusimme, että piha näyttää siirtolapuutarhalta, eikä modernilta kivipihalta.
Siirtolapuutarhoissa suositaan monivuotisia ja hyötykasveja. Joka pihasta löytyy yksi hedelmäpuu, ainakin yksi marjapensas ja lisäksi perinteisiä perennoja. Puistopuita ei saa istuttaa, koska ne kasvavat vuosien saatossa liian suuriksi.
– Paljua ei siirtolapuutarhapihaan saa laittaa, koska se on vesisyöppö ja lämmittäminen on tulipaloriski. Lasten pienet kahluualtaat ovat sallittuja ja nykyään myös trampoliinit.
Mökissä on yksi iso huone, jonka päätyseinällä on keittiö. Lisäksi on erillinen makuutila ja wc. Sauna sijaitsee piharakennuksessa. Mökin kalustus on suurimmaksi osaksi entisen omistajan peruja ja värit iloisia. ”Halusin tänne ihan erilaisen, vanhanajan tunnelman kuin modernissa kerrostaloasunnossamme on”, Sirpa toteaa.
Kaanaat muuttavat siirtolapuutarhamökilleen heti toukokuussa, kun kesävesi laitetaan päälle ja asuvat siellä niin kauan kuin tarkenevat, yleensä elokuun lopulle saakka. Mökissä on ilmalämpöpumppu, joka lämmittää tarvittaessa ja helteillä viilentää pienen mökin niin, että nukkuminen onnistuu.
Luodon Siirtolapuutarhassa on kaikkiaan 95 palstaa, joista yksi on mökitön. Kymmenkunta mökinomistajaa on sellaisia, jotka asuvat siirtolapuutarhassa kesällä vakituisesti, loput käyvät mökillään kotoa käsin.
Jos haluaa hankkia siirtolapuutarhapalstan, on sitouduttava myös alueen sääntöihin ja osallistuttava talkoisiin kukin kuntonsa mukaan.
– Jokaisen on tehtävä kauden aikana 12 tuntia talkoita, olipa se sitten yhteisten alueiden ruohonleikkuuta tai kahvinkeittoa tapahtumissa.
Alpo kuuluu pappakerhoon, jonka jäseneksi kutsutaan ja joka huolehtii monenmoisista yhteisistä puuhista, kuten laiturin laskemisesta, yhteisalueen katoksen pystytyksestä ja kesäveden päälle ja pois kytkemisestä.
– Nyt olemmme ottaneet vastuullemme myös isojen puistoalueiden ruohonleikkuun pullakahveita vastaan.
– Yhteisöllisyys on siirtolapuutarhaelämän suola. Luodolta sitä vielä onneksi löytyy ja talkoissa on mukavasti väkeä. Talkoiden päätteeksi juodaan aina kahvit ja syödään anjovisleivät, Kaanaat juttelevat.
