Vesa-Pek­ka Jär­ve­lä

Kak­si vuo­si­kym­men­tä pää­sar­ja­ta­sol­la ja yli 1 000 am­mat­ti­lai­sot­te­lua. Pa­dan lii­ga­mie­his­töä van­kal­la ko­ke­muk­sel­laan joh­ta­va Jes­se Jo­en­suu pai­not­taa, et­tä hä­nen vah­va mo­ti­vaat­to­rin­sa on nyt Äs­sät.

– 20 vuot­ta mis­sä ta­han­sa am­ma­tis­sa on pit­kä pe­ri­o­di. Työs­tä kui­ten­kin naut­tii, kun yh­tei­sö on ins­pi­roi­va ja il­ma­pii­ri in­nos­ta­va. Hen­kis­tä vir­taa ja in­to­hi­moa riit­tää yhä, mut­ta fy­siik­ka aset­taa hui­pul­la ur­hei­le­mi­seen omat ra­joit­teen­sa. Mei­kä­läi­sen pe­li­tyy­lil­lä ja näil­lä pe­li­vuo­sil­la kro­pan kun­nos­sa­pi­toon pi­tää pa­nos­taa vuo­si vuo­del­ta enem­män, tun­nus­taa voi­ma­lai­tu­ri.

Vas­ti­kään 36 vuot­ta täyt­tä­nyt Jo­en­suu on näh­nyt ural­laan par­haat lät­kä­lii­gat: NHL:n, KHL:n, AHL:n, Ruot­sin SHL:n ja Sveit­sin lii­gan. Taa­la­lii­gaa lu­kuun ot­ta­mat­ta hän on edus­ta­nut ai­na vain yh­tä ja sa­maa seu­raa. Ko­ti­maas­sa se on ol­lut Äs­sät.

Vii­me­vuo­ti­nen pa­luu pa­ta­pai­taan sul­ki iki­tais­te­li­jan laa­jan kiek­ko­ym­py­rän, ja nyt tu­li­sie­lui­nen Äs­sä-iko­ni on vää­jää­mät­tö­mäs­ti kul­ke­mas­sa koh­ti pe­liu­ran pää­te­pis­tet­tä.

– Mi­nul­le pa­luu kas­vat­ta­ja­seu­raan mer­kit­si pal­jon. Jos ura oli­si päät­ty­nyt vii­mei­seen, rie­ka­lei­seen Jo­ke­ri-kau­teen, pääl­lim­mäi­nen tun­ne oli­si ol­lut tyh­jyys. So­pi­mus Äs­siin an­taa pe­liu­ral­le toi­vo­tun si­ne­tin. Olen täs­tä mah­dol­li­suu­des­ta to­del­la kii­tol­li­nen.

Pata-kip­pa­ri myön­tää, et­tä pe­lil­li­ses­ti par­haat vuo­det ovat jo ta­ka­na

– Nau­tin pe­laa­mi­ses­ta ja py­rin pis­tä­mään joka il­ta li­koon kai­ken sen, mitä täs­tä vä­hän ra­pis­tu­nees­ta kro­pas­ta ky­ke­nen ir­ti re­pi­mään. Tak­laan ja raas­tan eli teen sitä duu­nia, mi­hin olen ai­na tot­tu­nut. Te­ho­pis­tei­den ta­ko­mi­seen meil­lä on on­nek­si eri mie­het. Eten­kin nuor­ten – ku­ten Len­ni Hä­mee­na­hon, Alek­si Hei­mo­sal­men ja Alek­si Ma­tin­mi­kon – esiin­mars­sis­ta on ol­lut meil­le jo pal­jon hyö­tyä. Si­tä­kin tär­ke­äm­pää seu­ral­le on sil­ti nuo­ri­so­kaar­tin jat­ku­va ke­hit­tä­mi­nen.

Liigakakkoseksi noussut Ässät pysyi kukistaamaan HIFK:n sekä Helsingissä että Porissa.

Kuva: Vesa-Pekka Järvelä

Jere Här­kä­län val­men­nuk­ses­sa myös en­si vuon­na jat­ka­va Äs­sät on kiek­koil­lut Nik­las Ru­bi­nin hui­kei­den tor­jun­to­jen sii­vit­tä­mä­nä vah­van syk­syn.

– Ky­ke­nim­me vii­me kau­del­la te­ke­mään us­kot­ta­vuu­den kan­nal­ta kai­va­tun ryh­ti­liik­keen. Nou­su poh­ja­mu­dis­ta pla­yoff-jouk­ku­eek­si oli kova suo­ri­tus. Ase­mien säi­lyt­tä­mi­nen lii­gan 11:nnek­si suu­rim­mal­la bud­je­til­la ope­roi­den on kui­ten­kin työ­läs­tä, Jo­en­suu sa­noo.

Jo­en­suu ker­too ole­van­sa huo­no ar­vi­oi­maan SM-lii­gan al­ku­kau­den ko­ko­nai­suut­ta.

– Täs­sä ti­lan­tees­sa en pys­ty ana­lyyt­ti­ses­ti kat­so­maan mui­den pe­le­jä. Eh­kä se on­nis­tuu vas­ta oman pe­liu­ran jäl­keen.

Täl­lä het­kel­lä Jo­en­suu kat­soo ai­no­as­taan Äs­sien etua. Kip­pa­rin fo­kus on ai­na seu­raa­vas­sa pe­lis­sä.

– Aja­tus­ta ei pidä pääs­tää har­hai­le­maan, vaan kes­kit­ty­mi­sen on ol­ta­va tiu­kas­ti kes­ki­vii­kon Tap­pa­ra-kamp­pai­lus­sa. Se on meil­le jäl­leen iso haas­te ja mah­dol­li­suus.

Jo­ke­reis­sa Jo­en­suu viih­tyi seit­se­män kaut­ta. Ve­nä­jän bru­taa­lien so­ta­toi­mien myö­tä nar­ri­pai­to­jen KHL-ret­ki ar­vaa­mat­to­man itä­naa­pu­rin mah­ti­lii­gas­sa päät­tyi kui­ten­kin jär­kyt­tä­väl­lä ta­val­la hel­mi­kuus­sa 2022.

– Ajan­jak­so oli mo­nel­la ta­paa mie­len­kiin­toi­nen. Sar­ja­han oli kor­ke­a­ta­soi­nen, jo­ten joka il­ta piti ol­la is­kus­sa. Oli hie­noa ol­la osa lois­to­tyy­peis­tä koot­tua huip­pu­tii­miä ja pe­la­ta kan­sain­vä­lis­tä huip­pu­lät­kää. Ai­ka­vyö­hyk­keet ylit­tä­vä mat­kus­tus toki ra­sit­ti, mut­ta hyvä tu­lo­ta­so ja lois­ta­vat pe­li­ka­ve­rit kom­pen­soi­vat KHL-pes­tiä.

Tun­nel­maa syn­ken­si­vät kui­ten­kin Ve­nä­jän toi­met Kri­mil­lä ja itäi­ses­sä Uk­rai­nas­sa. Jo­en­suu us­koo, et­tä il­man Kri­min val­taus­ta KHL oli­si le­vit­täy­ty­nyt laa­jem­mal­le Eu­roop­paan.

– Pu­tin käy­tän­nös­sä sekä loi et­tä tu­ho­si itä­lii­gan. Sota kat­kai­si kiin­nos­tuk­se­ni itä­kiek­koon to­taa­li­ses­ti. Näin jäl­keen­päin tun­tuu­kin sil­tä, et­tä kak­si vii­meis­tä Jo­ke­ri-vuot­ta oli­si­vat omal­ta osal­ta­ni voi­neet jää­dä vä­liin.

SM-lii­gan ovet ovat ol­leet kiin­ni ke­vään 2013 jäl­keen, jol­loin pe­lat­tiin vii­mei­sin nou­su­kar­sin­ta­sar­ja. Pit­kän odo­tuk­sen jäl­keen pää­sar­jan ovet kui­ten­kin avau­tu­vat.

– Vih­doin­kin pie­ni as­kel oi­ke­aan suun­taan. Tar­vi­taan sil­ti vie­lä mo­nia li­sä­toi­mia; var­sin­kin Mes­tik­sen ase­maa ja ke­hit­tä­mis­tä am­mat­ti­lais­sar­jak­si on edis­tet­tä­vä. Lii­gan ny­kyi­nen palk­ka­ta­so kal­pe­nee mui­den huip­pu­lii­go­jen rin­nal­la, jo­ten imu ul­ko­mail­le on ym­mär­ret­tä­vää. Kyl­mä fak­ta­han on, et­tä sin­ne men­nään, mis­sä palk­ka­pus­si on pai­na­vam­pi.