Kansliapäällikkö Pekka Pesonen: Hakkuurajoitukset eivät sovi talouden kasvutavoitteisiin
Jos päätös Suomen ilmastotavoitteista tehtäisiin nyt, tavoitteita ei ripustettaisi metsänielujen kasvun varaan, sanoo maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Pekka Pesonen.
– Nielujen kasvattamiseen vaaditut hakkuurajoitukset eivät mene ihan heittämällä läpi, kun talous- ja työllisyysvaikutukset ovat merkittäviä ja yksityiset metsät nauttivat omaisuudensuojaa. Tähän yleiseen hallituksen talouslinjaan ei sovi, että ryhdymme kuristamaan talouden ja työllisyyden kannalta näin keskeistä toimialaa. Meillä ei ole ministeriössä toimeksiantoa, että metsätalouden toimintaedellytyksiin lähdettäisiin aktiivisesti puuttumaan.
Kun lain väliarviointia tehdään tänä vuonna, Pesosen mukaan nyt pitää arvioida ovatko toimet riittävän tuloksellisia.
– Kun Korkein hallinto-oikeus hylkäsi ympäristöjärjestöjen ilmastolain toteuttamista koskevan valituksen, se totesi päätöksessään, että valtioneuvosto on pitänyt erityisesti maankäyttösektorin hiilinielujen lisätoimia tarpeellisena. Lisätoimien valmistelu on käynnistetty ja niiden toteuttaminen vie aikaa.
– Metsänielujen hiipumisen suhteen kaikki jäsenmaat ovat enemmän tai vähemmän samassa tilanteessa. Viimeisen arvion mukaan Tsekeissä olisi ollut nettokasvua, mutta käytännössä kaikki muut jäsenmaat ovat miinuksella. Jos sanotaan, että Suomi joutuisi jotain kredittejä ostamaan, niin kenelläkään ei ole myytävää.
Pesosen mukaan erityisesti Itä-Suomen tilanne olisi nykyistä ongelmallisempi, jos metsäteollisuuden klusteri joutuisi supistamaan toimiaan hakkuurajoitusten seurauksena.
– Metsäalan taloudellinen merkitys näkyy esimerkiksi Metsähallituksen kasvaneessa tulouttamisessa valtiolle, vaikka hakkuita ei ole lisätty.
– Kun Venäjän kymmenen miljoonan kuutiometrin tuonti loppui, niin määrä lasketaan nyt rasitteeksi Suomen hakkuutaseeseen, vaikka teollisuus ei muuttanut jalostusmääriään mihinkään.
Pesonen pitää alan sektoritutkimuslaitoksena Luonnonvarakeskuksen työtä tärkeänä.
– Ministeriö tukee LUKE: n johtavaa roolia poliittisen päätöksenteon pohjana olevan tutkimuksen korkean tason ylläpitäjänä. Vaikka kymmenen olemassaolovuotensa aikana LUKE on onnistunut tehtävissään, on ilmastonmuutoksen kaltaisissa monimutkaisissa tutkimuskohteissa aina parantamisen varaa.
– Viimeaikainen ilmastokeskustelu osoittaa miten tilanne on polarisoitunut. Metsäsektori niin kuin muukin alkutuotanto tarvitsee luotettavaa ja puolueetonta tutkimustietoa päätöksenteon tueksi.
EU:ssa käydystä maatalouden tuoteturvallisuuskeskustelusta voisi Pesosen mukaan ottaa oppia tieteen ja hallinnon työnjakoon.
– Ruokaturvallisuusvirasto EFSA:n perustamisen yhteydessä tavoiteltiin tutkimukseen perustuvan riskinarvioinnin ja sen pohjalta tehtyjen riskinhallinnan päätösten eriyttämistä. Kun tieteen ja hallinnon roolit kirkastettiin, se johti uskottavuuden parantumiseen niin EFSA: ssa kuin päätöksiä valmistelevissa komission ja jäsenmaitten elimissä.
– Tulisiko meillä ilmastoasioissa nykyistä selkeämmin kirkastaa ja eriyttää tutkimuksen ja poliittisen päätöksenteon roolit. Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee keskeisten tutkijoiden välistä tapaamista, jonka tavoitteena olisi parantaa yhteisymmärrystä ja vähentää epävarmuutta varsinkin metsiin liittyvissä kysymyksissä. Tähän on tarvetta, koska nyt näyttää siltä, että metsien ilmastotiedon lisääntyminen ei ole pienentänyt epävarmuutta.
Pesosen mukaan varsinkin maaperään liittyvä epävarmuus ja metsämaan kokonaisvaikutuksen kääntyminen metsien osalta nielusta päästölähteeksi on metsäalan vaikeaa hyväksyä.
– Metsät kasvavat edelleen hyvin, mutta lisäkasvuun varastoituva hiili ei näytä riittävän tasaamaan maaperän päästöjä.
Pesosen mukaan ministeriössä on valmisteltu metsätalouden hiilinielujen varmistamisen toimenpidepaketti, jossa on korjausliikkeeksi kuusi keskeistä toimenpidettä.
– Hakkuiden kiertoajan pidentäminen nostaisi keskimääräistä hiilen määrää hehtaaria kohti. Metsänuudistamista voidaan nopeuttaa, jotta hakkuiden jälkeinen aika jää mahdollisimman lyhyeksi.
– Turvemailla voidaan edistää jatkuvaa kasvatusta, merkittäviä ympäristöarvoja omaavia metsiä voidaan jättää metsätalouden ulkopuolelle ja kasvattaa metsäpinta-alaa joutomaiden ja maatalouden kannalta vähäarvoisten maa-alueiden metsityksellä.
Toimet ovat Pesosen mukaan osaoptimointia tavoitteiden saavuttamiseksi.
– Jos päästäisiin vahvemmin vähentämään päästöjä esimerkiksi teknisillä nieluilla ja piippujen tulppaamisella, saavuttaisimme paremmalla kustannushyödyllä paremman tuloksen.
– Hiilinielujen laskentamallien harmonisointi jäsenmaiden kesken voi olla vaikeaa, kun eri maissa käytettävät laskentamallit eivät ole yhteensopivia. Kun metsämailla ei EU:n päätöksenteossa ei ole määräenemmistöä, yritämme saada Saksan uuden hallituksen ja Ranskan mukaan metsäasioiden poliittiseen valmisteluun. Tältä osin tilanne näyttää lupaavalta.
Vaikka uusi komissio on ohjelmaansa kirjannut edeltäjäänsä myönteisemmän linjauksen biotalouden kehittämiseen, Pesosen mukaan on varauduttava siihen, että metsät pysyvät edelleen EU:n ilmastopolitiikan ytimessä.
EU-politiikan suurimmat riskit ovat Pesosen mukaan tällä hetkellä metsäpuolella.
– Meidän olisi jo aikaisemmin pitänyt ymmärtää niitä hiljaisia signaaleja siitä, että EU ryhtyy ottamaan vahvempaa roolia metsään liittyvissä politiikkalohkoissa. Edellisen komission aikana metsiin kohdistuvia politiikkatoimia tehtiin ilmasto- ja ympäristöpolitiikan nimissä kauhealla kiireellä ilman vaikuttavuusarvioita.
– Metsäkatoasetus on hyvä esimerkki siitä, että pyritään torjumaan metsäkatoa lähinnä muissa maissa, mutta se vaikuttaa myös Suomen metsätalouden toimintaedellytyksiin. Kun asetuksesta ei tehty vaikutusanalyysiä, nyt tiedetään, että sillä on negatiivinen kustannusvaikutus alan toimintaan. On erikoista, että me joudumme todistamaan oman metsätaloutemme kestävyyttä etelän ei-metsäisille maille. Vaikka Ranska ajoi väkisin metsäkatoasetusta, se pitää nyt sen kansallista toteuttamista metsäasioissa vaikeana.
Esimerkiksi metsien monitorointia koskevaa asetusta Pesonen pitää ongelmallisena, koska Suomi on niitä harvoja EU-jäsenmaita, joilla on pitkäaikaiset metsiä koskevat seurantatilastot.
– Jos niitä lähdetään nyt muuttamaan, meiltä hävitetään jatkumo ja se on iso ongelma. Meillä on tärkeää, me saamme kohtuullisen usein päivitettyä tietoa metsien kokonaistilanteesta.
Lähde: Metsämiesten säätiön uutiskirje
Teksti ja kuva: Markku Laukkanen
